Parturi-kampaaja Liisa
Ekat viitteet siitä, että päädyn tälle alalle on jo siitä vaiheilta ku oon täyttänyt yksi. Mun lemppari lelu ja kaikista rakkain unikaveri oli meinaan peruukki. Siinä oli semmoset tosi tummanruskeat, lyhyet, kiharat hiukset.
Tietenkin tuolloin en tiennyt, että parturi-kampaaja on ammatti, joten haaveilin uraa balleriinana tai opettajana.
Ylä-asteella tuli selvät sävelet, että haen kampaajakouluun, sillä uusi ryhmä aloitti Kuusamossa juuri sinä vuonna kun minun ikäluokka lopetti peruskoulun. Olinhan tuossa vaiheessa jo vuosia leikannut omat, sekä osan ystävieni hiuksista säännöllisesti.
Muistan ikuisesti sen kun ylä-asteen matemaattisten aineiden opettajani veti minut syrjään koulun käytävällä ja sanoi minulle, että haaskaan lahjani matemaattisen osaamiseni osalta kampaajakoulussa. Mutta oon aina ollu aika junttura päästäni, joten vähät välitin tästä kommentista. Tosin, ilman matematiikan ja kemian ymmärtämistä, eihän tällä alalla kyllä pärjäisikään.
Kampaajakoulun jouduin jättämään kesken kahden vuoden opiskelun jälkeen, sillä pitkään jatkuneiden selkäkipujen takia lääkäri totesi, ettei minusta koskaan parturi-kampaajaa tule. Kouluttauduin merkonomiksi.
Jonkin aikaa myyntityötä tehtyäni huomasin, että hiukset ja kiinnostus hiuksiin oli säilynyt koko ajan matkassani. Olihan minulla paljon ystäviä alalla ja notkuin kaikissa mahdollisissa näytöksissä ja gaaloissa aina avec-lipulla.
Vuonna 2015 menin sitten oppisopimuskouluttautumaan parturi-kampaajaksi, koska eipä mulla enää puuttunut opinnoista kuin työssäoppimiset ja näytöt. Ja vuonna 2017 musta tuli paperilla pätevä parturi-kampaaja.
Välissä piti käydä vähän maailmaaki kiertämässä ja kokeilla muitakin tapoja työskennellä kuin toiminimiyrittäjänä. Mutta tässä sitä nyt ollaan!
Ja aatelkaa: tää kaikki lähti liikenteeseen mulle niin rakkaasta peruukista
Aukioloajat
Avoinna sopimuksen mukaan